Onko Metlan metsät uhattuina?

Katselin kunnan sivuilta esityslistoja ja pöytäkirjoja. Iski silmään ehdotus Metlan metsien hankkimisesta kunnalle raakamaavarannoksi.

Mielestäni on aivan sama kuka kyseiset metsät omistaa, kunhan niiden olemassaolo vain on taattu. Viime keväänä olimme talkoilla siistimässä Metlan Arboretumia, jonka edesmennyt professori Max Hagman perusti. Siellä kuulimme, että vasta aivan viime aikoina on alettu ymmärtää ilmastonmuutoksen näkyminen kariketutkimuksissa. Jos metsät lahdataan, menetetään vuosikymmeniä muuttumattomana säilynyt tutkimuspaikka.

Miksi kunnan omistus voi olla riski alueen säilymiselle? No siksi, että kunnan kyvyt säilyttää omaisuuttaan ovat osoittautuneet surkeiksi. Esimerkiksi eräs kerrostalo päästettiin romutuskuntoon ja myytiin sen jälkeen miljoonien tappiolla. Metlan mailla ei ole rakennuspaikkoja, joten ainoa mahdollisuus rakentamiseen on kaavoitus. Se taas johtaa, tai paremminkin edellyttää kompensaatiota suurmaanomistajalle jossain muodossa. Joka tapauksessa kunta kaavoittaa alueen niin täyteen, että virkistyskäytölle tulee loppu.

Mikä olisi vaihtoehto tälle? Vaikka Metla ei tutkimustoimintaa jatkaisikaan, tulee metsät säilyttää mahdollisimman luonnontilaisina. Voihan olla, että tutkijat havahtuvat ja metsien tutkimuskäyttö todetaan tarpeelliseksi. Itse asiassa valtion pitää havahtua, mutta se onkin jo isompi juttu, ehkä lamasta voi olla hyötyäkin?

Mielestäni nyt pitää katsoa riittävän kauas tulevaisuuteen, eikä vain seuraavan vaalikauden päähän. Ruotsinkylässä on kaksi suurta kunnan omistuksessa olevaa aluetta. Ylä-Inkilä, jota Lemminkäinen havitteli tuhottavaksi ja Myllykylässä oleva Destian tuhottavaksi havittelema alue. Niiden välissä on Seepsulan parhaillaan tuhottavana oleva alue. Tämän viimeisen poikki menee valtakunnallinen 7 veljeksen vaellusreitti. Tämä reitti pitää saattaa arvoiseensa kuntoon. Tarvittaessa rakennetaan pitkospuut, tai vatsaavat, jotta kulku onnistuu liikuntaesteisiltäkin. Myös uusia virkistysreittejä tulee rakentaa ja yhdistää Metlan alue näihin muihin alueisiin. Tuusulan joen varteen tulee myöskin tehdä reitti.

Etelä-Suomessa ei kohta enää ole koskematonta luontoa. Meidän on nyt toimittava sen puolesta, että me ja jälkipolvet saamme nauttia luonnossa liikkumisesta.

Nenäpäivä

Täytyy myöntää, että välillä tulee ideoita ilman suodatusta. Niin kävi perjantainakin.

Eli aamulla töihin ajaessani radiosta tuli nenäpäivään liittyvää juttua ihan urakalla. Sain mielestäni hyvän idean, laitan 10 % vaalikuluistani hyväntekeväisyyteen. Matkalla idea jalostui muotoon, että kysäisempä muilta TuPulaisilta heidän mielipidettään. Sähköpostin lähetettyäni ensimmäinen vastaus tuli lähes välittömästi Pentiltä, joka oli heti mukana.

Päivän aikana viestejä tuli tasaiseen tahtiin ja kaikki asian puolesta. Kotona sitten ynnäilin summia ja soitin Jokisen Irmalle, joka oli juuri kotiutumassa eikä ollut sähköpostejaan ehtinyt tutkia. Pikaisen neuvonpidon päätteeksi päätimme ryhtyä kampanjaan lahjoittamalla 1015 € Afrikan lapsien tulevaisuuden parantamiseksi. Minun mielestäni on tärkeä auttaa ihmisiä kotiseudullaan. Ja tässä tapauksessa avun perillepääsy on todennäköistä.

Ainut ongelma perjantaina oli kotiseutuyhdistyksemme (kuten eräs demari meitä tituleeraa) likviditeetti. Tilipäiväni kunniaksi "lainasin" summan. Uskon vakaasti TuPulaisten rehtiyteen. Puolueelle en lainaisi senttiäkään. Oikeasti oli toinenkin ongelma ja se oli ajan vähyys. Haaste piti saada perille ennen ohjelman alkua ja sitten oli vielä jälkikasvun harrastukset, joihin naapuri kolmen perheen pojat vei. Minulle jäi vain kotiinkuljetus. Nippa nappa ehdin kaiken hoitaa, ainoastaan saunavuoron alusta hetken myöhästyin.

Tunneskaala on nyt jälkikäteen vaihdellut hieman. Ehkä syynä oli yksi kriittisempi viesti mukanaolon järkevyydestä, tai paremminkin tavasta olla mukana. Eli ammattiliittojen kanssa samalla sivulla. On siellä mukana 4H-kerhojakin, joita en ammattiliitoiksi kutsuisi. Loppupeleissä asia saa positiivisen sävyn, koska avustuksen tärkeys menee muotoseikkojen yli.

Tähän loppuun voi laittaa äitini usein käyttämän lauseen, joka oli yksi syy koko ideaan: "Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostaankaan."

Häntä heiluttaa koiraa

Muistanette Kuusniemen, tuon maalaiskomediasta tutun paikan, jossa kylän mahtimies pyöritti kunnanjohtajaa mennen tullen.

Oikeassa elämässä ei näin tietenkään tapahdu. Ei ainakaan pitäisi. Mutta totuus on monasti tarua ihmeellisempää. Tuusulassa yritetään toiminnalla ohjata kaavoitusta. Valmisteilla oleva Ruotsinkylä-Myllykylä osayleiskaava tulee kunnanjohtajan esityksen mukaan muuttaa tulevan toiminnan mukaiseksi.

Demokraattisessa oikeusvaltiossa määritetään ensin kaavat ja säännöt ja sopeutetaan toiminta niihin. Tuusulassa tasa-arvoisemmat suunnittelevat ensin toimintansa ja muuttavat kaavat ja säännöt vastaamaan toteutunutta.

Että näin.