sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Kiinalaiset vastavierailulla

Hieman on aikaa mennyt edellisestä jutusta. Ihan hyviäkin syitä kirjoitustaukoon löytyy, mutten viitsi niitä luetella. Tai toista niistä.

Oikeasti pariviikkoinen kielikylpy Kiinan päässä ei ollut niin kiireistä aikaa. Lähes joka ilta ehdin hotellissa jotakin kirjoittamaan. Ilman Timoa olisimme Heikin kanssa olleet hukassa. Nyt meitä oli kolme "hoitajaa" kiinalaisille. Saimme jokainen hetken levähdystauon ja edes muutaman hetken muiden kuin kiinalaistemme seurassa. Ei heidän seurassaan sinänsä mitään vikaa ole, mutta liika on liikaa.

Alussa meitä suorastaan hirvitti kiinalaisten vaatimaton kielitaito, tai paremminkin se, ettei siitä saanut varmuutta. Koska epäilimme sanomamme perille menoa, kysyimme saman asian toisella tavalla ja saimme saman vastauksen: Yes. Eli kysymykseen nukuitteko hyvin oli vastaus kyllä ja myös kysymykseen nukuitteko huonosti oli sama vastaus. Vasta viimeisinä päivinä Mr. Li uskalsi sanoa, jos hän ei ymmärtänyt kysymystä, tai selostusta.

Lieneekö siihen ollut syynä Korkeasaaressa vierailumme. Leijonaemo ei jättänyt epäselväksi mielipidettään pentujaan kuvaavasta Mr. Yinistä. Pääsimme myös näkemään tosi ison torakan ja pienen viljakäärmeen. Halukkaat saivat myös pidellä niitä käsivarsillaan. Ei ne niin pahoilta tuntuneet, mutta kaikki eivät halunneet. Todella mielenkiintoinen iltapäivä ja vieraamme olivat mielissään näkemästään ja kokemastaan. Kiitos myös Markulle, joka mahdollisti erikoisemman reittimme.

Muita turistikohteitamme olivat Suomenlinna ja Seurasaari. Etenkin Seurasaaren kesyhköt eläimet kiinnostivat ja Timon ostamat pähkinät tekivät kauppansa. Myös Haagan Rhodopuistikossa piipahdimme ruokatunnin alkua odottaessamme. Mr. Chong otti kaikkialla valtavasti kuvia ja välillä hän unohtui omiin oloihinsa muiden jatkaessa ryhmässä eteenpäin. Nuuksiossa samoillessamme jopa jouduimme huhuilemaan häntä. No kaikki eivät ole ulkoilmaihmisiä, mikä pantiin merkille melottaessa ja kickbikella ajettaessa. Pulmakuution hän osasi kyllä viimeistä palaa lukuunottamatta ratkaista.

Kilometrejä tuli heitä kuskatessa useita satoja pelkästään minulle ja meitä oli kolme "isäntää" vuorottelemassa. Välillä tosin olimme kaikki yhtä aikaa remmissä ja kuljimme yhdellä autolla, jos siihen kaikki mahduimme. Oppilaathan olivat pääsääntöisesti korjaamoilla meidän oppilaidemme ohjattavina, mutta iltaisin oli koko porukka messissä.

Saimme toki kiitokset vaivannäöstämme ja lukuisia kutsuja Pekingiin ensi kevääksi. Myös oppilasvaihdon osalta tarkoituksena on ottaa mukaan muidenkin linjojen opiskelijoita myös heidän päästään. Myös paremmin englantia puhuva opettaja luvattiin ensi vuonna Suomeen.

Mr. Yin vaikutti erityisen ihastuneelta Suomeen ja oli oikein mielissään nähdessään poikani myös lentokentällä heitä saattamassa. Hän oli parina iltapäivänä mukanamme käymissämme tutustumiskohteissa. Harmikseen ei kuitenkaan metroajelulla. Mr. Yin kysyi Helsingin metrokoulutuksesta, koska olimme Pekingissä tutustuneet heidän koulutukseensa. Soitin Samuli Honkaselle, joka sai järjestettyä parin tunnin viiveellä meille tutustumiskäynnin metrovarikolle. Ja ei kun ajamaan oikeata metroa, ei siis mitään simulaattoria. Selitin kiinalaisille, ettei meillä ole varaa kalliiseen simulaattoriin, vaan meidän on harjoiteltava oikealla junalla. Jostain syystä kaikki eivät halunneet kokeilla ajamista, mutta me Heikin ja Timon kanssa päästelimme siitäkin edestä.

Touhukas pariviikkoinen siis on ohi ja kesälomakin painaa pikkuhiljaa päälle. Ensi kevään Pekingiin lähtijöitä on jo kartoitettu ja porukka alkaa olla koossa. Tarkoituksena on perehtyä Kiinaan ja erityisesti Pekingiin, sekä hieman myös kieleen ja kulttuuriin talven aikana. On vaikea kuvitella syntyykö seuraavan ryhmän kanssa yhtä hyvä tunnelma kuin tänä vuonna. Kanditaatit ovat kyllä hyviä, mutta vasta ankkurin noustessa kyvyt punnitaan.

Olen tästä matkastamme monien ihmisten kanssa jutellut ja melkein aina he jossain vaiheessa ottavat puheeksi rahan, eli miten kaupungilla on varaa tähän. Olen perustellut tämän oppilasvaihdon järkevyyttä sillä, että tämä on erinomainen keino palkita hyvin menestyneitä opiskelijoita. Niihin "reppanoihin", jotka eivät millään tahdo suoriutua opinnoistaan on meillä aina panostettu lähes avoimeen piikkiin. Kyllä hyvillä oppilaillakin on oikeus saada jotain hyvää oppilaitoksen taholta.