tiistai 25. toukokuuta 2010

Kevät etenee vauhdilla

Tässä kerkesi tulla kesä runsaslumisen talven jälkeen ihan hetkessä. Tuntui, että lumet hävisivät hetkessä ja sitten oli hetken aikaa viileää ja sitten täysi kesä vajaassa viikossa. Lehdet tulivat puihin parin päivän aikana ja tuomet alkoivat kukkia päivän aikana. Siltä ainakin tuntui, koska aamulla töihin lähtiessäni en nuppuja noteerannut, mutta illalla oli puu täynnä kukkia.

No on tässä muitakin vuodenajan vaihdon merkkejä näkynyt. Äitienpäivän aamuna naapurin rekka upposi tiehoitokunnan tielle ja sitä touhuttiin se päivä ylös. Tien paikkaus tuhojen jäljiltä on vieläkin kesken ja tuntuu jatkuvan vielä jonkin aikaa. Routa oli niin tolkuttoman syvällä savessa tien alla, että sulaminen ja tien rungon kuivuminen kestää. Taitaa vaan tuo tien korjaamisen liikenne särkeä alkupätkän tiestä. Mutta tien särkijöillä tuntuu olevan liian kiire tien ennallistamisessa.

Toinen kiireinen porukka oli puukoulun korjausporukka. Koulu oli heidän mukaansa jo kunnossa, mutta erään äidin sitkeys palkittiin. Hän vaati perusteellisia tutkimuksia koulun rakenteista ja mahdollisista epäpuhtauksista. Jo kertaalleen korjattu yläkerran tila revittiin uudestaan auki ja mitä sieltä paljastuikaan. Reikiä katossa oli peltikatolle liian suuri määrä. Uretaanivaahtoa oli käytetty jo aiemmissa remonteissa rakennuksen suojelustatuksen vastaisesti. No onhan se nopeampaa käyttää kuin pellavariveen tökkiminen ikkunapieliin, mutta ei mielestäni sovi museoviraston suojelemaan rakennukseen.

Arvostettu arkkitehti Panu Kailakin puuttui tähän Ruotsinkylän vanhan puukoulun tilanteeseen viime sunnuntain Talotohtorin palstallaan paikallislehdessä. Panu oli lukenut toimittaja Mari Mäkisen tekemän jutun vanhempainillasta, jolloin kävimme puukouluun tutustumassa. Muutama päivä myöhemmin oli rakenteita purettu lisää ja vakavia puutteita rakennuksen ylläpidossa oli paljastunut lisää. Tilakeskuksesta tänään tulleen viestin mukaan, näitä puutteita ollaan ainakin osittain korjaamassa. Miksi ihmeessä jonkun lapsen pitää ensin sairastua, ennen kuin rakenuusten kuntoon ja ylläpitoon aletaan kiinnittää huomiota? Panu Kailan jutun viimeinen kappale on puhutteleva ja kaikkien rakentamisen kanssa tekemisissä olevien tulee se sisäistää. Jos yksikin lapsi sairastuu liian tiiviissä talossa altistusastmaan, sen hoitaminen maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin koko talon hinnan. Inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Yritettiin tuossa viikonloppuna talkoilla Metlan alueella Max Hagmanin perustamalla harvinaisten kasvien puistikolla. Yritykseksi jäi säiden vuoksi. Metlan ruohonleikkurit eivät toimi kunnolla märässä maastossa, eivät oikein hyvin kuivassakaan. Pidimme pikaisen puhelinneuvottelun ja päätimme siirtää talkoot kesäkuulle. Päivämäärän päätämme torstain kyläsuunnitelmaillassa Solbackenilla.

Tänään oltiin taas kuukauden viimeisen tiistain vuoksi makkaranpaistossa proffan pytingillä. Makkarat oli tielaitoksen kustantamia siivoustalkoitten palkkiona. Parikymmentä innokasta meitä siellä paikalla oli, vaikka sekä Lahelassa, että Kunnantalolla oli tapahtumat, jotka saattoivat verottaa osan porukasta. Nuorin tänään oli Tammikuussa syntynyt Santeri ja vanhin oli kylän yhteishenki.