Metropolia pukkaa

Ovat tuolla Suomen hallituksessa suunnitelleet kuntauudistusta. Tällä alueella oikein metropolihallinnosta puhuvat. Viime torstaina valtuustoinfossa selvitysmiesryhmän jäsenet Rolf Pagvalin ja Aija Tuimala valtuutetuille selvitystyön nykyvaiheesta kertoivatkin.

Kolmea huonoa vaihtoehtoa Tuusulan kohdalle ollaan tarjoamassa. Yhdessä niistä Ruotsinkylä liitettäisiin Vantaaseen. Ei oikein houkuta moinen vaihtoehto. Eivätkä ne muutkaan. Kaikissa yhteisenä piirteenä on se, että päätösvalta luisuu yhä kauemmas. Pagvalinkin totesi Helsinkiin muutettuaan yhä etsivän keinoa vaikuttaa häntä lähellä oleviin asioihin. Hän sentään oli Keravan kaupungin johtaja ja luulisi osaavan keinojen etsimisen.

Kuinka sitten tavallisen veronmaksajan käy? Hänellä on vielä vähemmän vaikutusmahdollisuuksia. Syrjäkylien ehdokkailla ei liene juurikaan ole mahdollisuutta päästä valtuustoon, etenkään Vantaalla. Veronmaksustahan tässä on loppujen lopuksi kysymys. Selvityksestä käy ilmi Helsingin, Keravan ja Vantaan menettävän muuttoliikkeen seurauksena verotuloja. Tuusula on tässä muuttoliikkeessä voitolla, mutta kaukana Kauniaisen takana.

Yhtenä metropolihalinnon mukanaan tuomana omituisuutena on asuntotuotannon järjestäminen. "Yhtiö" voisi jopa lunastaa sopivia alueita vuokra-asuntojen tekemiseen ja vielä päättäisi keitä sinne sijoitetaan asumaan. Joku voisi vilkkaalla mielikuvituksella ajatella, että pistetään Helsingin rantojen lähelle rakennetut vuokratalot matalaksi, asukkaat sijoitetaan sitten niihin kuntiin, joissa tällä hetkellä on vähän pienituloisia. Näiden Helsingistä purettujen vuokratalojen tilalle voidaan sitten kaavoittaa hyvätuloisille asuntoja, ettei heidän tarvitse muuttaa ympäryskuntiin väljempiin asuinoloihin.

Koko metropolifarssin kruunaa lausuntoajan lyhyys. Alkuperäisellä aikataululla kunnan lausuntoa ei olisi saatu valmiiksi alkuperäisellä valtuuston kokousaikataululla. Tässä ei ehditä käydä edes kunnollista kansalaiskeskustelua. Sote-uudistuskaan ei ole valmis ja sekin liittyy kuntauudistukseen. Nyt pitää tasavallan hallituksen tunnustaa tosiasiat ja ottaa koko hankkeelle kunnon jatkoaika. Keskitytään ensin niille alueille, joilla kuntauudistuksesta on jotain hyötyäkin. Kyllä täällä pärjätään vielä jokunen vuosi ilman metropolihallintoakin.

Selvitysmiesten mukaan metropolialue kilpailee muiden metropolien kanssa, sellaisten kuten Oslo, Tukholma ja Kööpenhamina. Tuskin sillä on mitään merkitystä ulkomaalaisille asiakkaille, onko Helsingin seudulla metropolihallinto vai ei. Työssäkäyntialueistakin oli puhetta, ei kuntaliitokset varmaankaan saa ihmisiä vaihtamaan työpaikkaansa. Jotain hämärää koko tässä sopassa on, toivottavasti se selviää ennen kuin on liian myöhäistä.

Hyvää uutta vuotta

On melkein kuukausi vierähtänyt edellisestä tekstistäni. Aika tuntuu rientävän välillä liian nopeaa tahtia. Paljon on kuukaudessa tapahtunut.

Tärkein henkilökohtainen tapahtuma oli 14.12. Hämeenlinnassa pidetty valmistujaistilaisuus, jossa muutaman kymmenen muun kanssa valmistuin HAMKista. Olen nyt virallisesti ammatillinen erityisopettaja. Titteli ei muuta työn kuvaa mitenkään. Tulipahan haettua koulutukseen lyhyen harkinnan jälkeen. Koulutuksessa ei sinänsä ole moitittavaa, mutta tällä iällä kaikki ei tapahdu enää yhtä hyvin kuin nuorempana. Monasti ajatus harhaili kirjoja lukiessani, etenkin mielenkiintoisia kirjoja lukiessani. En millään malttanut olla vertaamatta kirjojen sanomaa aiempiin kokemuksiini opetuksen maailmasta.

Tänään sain luetuksi CxO Academyn viimeisimmän kirjan: Paras neuvoni johtamiseen ikinä. CxO:n mentorit olivat esittäneet sadoille johtajille kysymyksen heidän parhaasta johtamisneuvostaan ja koostaneet niiden perusteella kirjan. Olin julkistamistilaisuudessa 22.11. ja siitä lähtien kirja on ollut kesken. Vasta joululomalla ehdin sen kimppuun. Suurin osa neuvoista aiheutti samankaltaisia tuntemuksia kuin HAMKin kirjallisuuskin. Havainnot oli tuttuja omalla kohdallanikin, niitä ei vaan tullut miettineeksi aiemmin. Eräässä Etelä-Suomen kaupungissa työskennellessäni esimiehinäni oli paljon CxO:n kirjan varoittavia esimerkkejä. Oli niitä hyviäkin, mutta valitettavan vähän. Tuo kirja ei ole autuaaksi tekevä ohjeistus johtajille, ellei sitä osaa lukea oikein. Se on tavallaan muistivihko, jota kannattaa aikaajoin selata ja lukea jokin neuvo. Mikäli osankin neuvoista sisäistää ja muuttaa toimintaansa niiden avulla, on organisaatiolla mahdollisuus kehittyä. Tuo ultimateneuvo on juuri niin hyvä kuin sen nimikin.

Siitä on hyvä siirtyä opetukseen ja edesmenneeseen Smart-tiimiimme. Siinä toimimme monien kirjan neuvojen mukaisesti, vaikkemme noita johtamisopuksia lukeneetkaan. CxO:n kirja sopii myös koulujen rehtoreiden ja muiden esimiesten luettavaksi. Eri asia on aiheuttaisiko se mitään muutoksia käytännön johtamisessa. Koulu on asiantuntija organisaatio, valitettavasti se ei aina näy johdon toimissa. Johdon tulisi käsittää, että opettajakunta on kuin huippuunsa viritetty orkesteri, se osaa soittaa ilman kapelimestarikin, mutta hyvä sellainen saa parhaan tuloksen irti, huono oikeastaan häiritsee koko soitantoa, mutta kerää kuitenkin kunnian.