Hyvää uutta vuotta

On melkein kuukausi vierähtänyt edellisestä tekstistäni. Aika tuntuu rientävän välillä liian nopeaa tahtia. Paljon on kuukaudessa tapahtunut.

Tärkein henkilökohtainen tapahtuma oli 14.12. Hämeenlinnassa pidetty valmistujaistilaisuus, jossa muutaman kymmenen muun kanssa valmistuin HAMKista. Olen nyt virallisesti ammatillinen erityisopettaja. Titteli ei muuta työn kuvaa mitenkään. Tulipahan haettua koulutukseen lyhyen harkinnan jälkeen. Koulutuksessa ei sinänsä ole moitittavaa, mutta tällä iällä kaikki ei tapahdu enää yhtä hyvin kuin nuorempana. Monasti ajatus harhaili kirjoja lukiessani, etenkin mielenkiintoisia kirjoja lukiessani. En millään malttanut olla vertaamatta kirjojen sanomaa aiempiin kokemuksiini opetuksen maailmasta.

Tänään sain luetuksi CxO Academyn viimeisimmän kirjan: Paras neuvoni johtamiseen ikinä. CxO:n mentorit olivat esittäneet sadoille johtajille kysymyksen heidän parhaasta johtamisneuvostaan ja koostaneet niiden perusteella kirjan. Olin julkistamistilaisuudessa 22.11. ja siitä lähtien kirja on ollut kesken. Vasta joululomalla ehdin sen kimppuun. Suurin osa neuvoista aiheutti samankaltaisia tuntemuksia kuin HAMKin kirjallisuuskin. Havainnot oli tuttuja omalla kohdallanikin, niitä ei vaan tullut miettineeksi aiemmin. Eräässä Etelä-Suomen kaupungissa työskennellessäni esimiehinäni oli paljon CxO:n kirjan varoittavia esimerkkejä. Oli niitä hyviäkin, mutta valitettavan vähän. Tuo kirja ei ole autuaaksi tekevä ohjeistus johtajille, ellei sitä osaa lukea oikein. Se on tavallaan muistivihko, jota kannattaa aikaajoin selata ja lukea jokin neuvo. Mikäli osankin neuvoista sisäistää ja muuttaa toimintaansa niiden avulla, on organisaatiolla mahdollisuus kehittyä. Tuo ultimateneuvo on juuri niin hyvä kuin sen nimikin.

Siitä on hyvä siirtyä opetukseen ja edesmenneeseen Smart-tiimiimme. Siinä toimimme monien kirjan neuvojen mukaisesti, vaikkemme noita johtamisopuksia lukeneetkaan. CxO:n kirja sopii myös koulujen rehtoreiden ja muiden esimiesten luettavaksi. Eri asia on aiheuttaisiko se mitään muutoksia käytännön johtamisessa. Koulu on asiantuntija organisaatio, valitettavasti se ei aina näy johdon toimissa. Johdon tulisi käsittää, että opettajakunta on kuin huippuunsa viritetty orkesteri, se osaa soittaa ilman kapelimestarikin, mutta hyvä sellainen saa parhaan tuloksen irti, huono oikeastaan häiritsee koko soitantoa, mutta kerää kuitenkin kunnian.